VIPU-yhdyshenkilöt toivovat teemaryhmältä valtakunnallista toimintamallia
Barn och unga som reagerar med beteende, Tiedotteet
VIP-verkoston ja Itlan teemaryhmä käyttäytymisellään reagoivien lasten ja nuorten tehostuvan tuen ketjuista teetti syksyllä 2021 kyselyn 500 VIPU-yhdyshenkilölle.
Vastaajilta kysyttiin kokemuksia ja näkemyksiä työskentelyn solmukohdista tilanteissa, joissa lapsi tai nuori haastaa ympäristöään käytöksellään sekä siitä, millaisia kysymyksiä ilmiö omassa työyhteisössä herättää ja millaiset ovat valmiudet sen kohtaamiseen. Muodoltaan pääasiassa avointen kenttien kyselyssä oli 189 vastaajaa.
Ennen kaikkea teemaryhmän työltä toivotaan valtakunnallista ja selkeää, monialaista yhteistyötä koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa korostavaa toimintamallia. Vastaajat eivät halua yleistä tietoa, joka rasittaa henkilökuntaa lisää. He kaipaavat tutkittuun ja luotettavaan tietoon nojaavia selkeitä ohjeita ja askelmerkkejä.
Opettajat ovat vaikeuksien keskellä usein yksin
Vastauksissa näkyy sitkeänä teemana opetushenkilökunnan yksinäisyys vaikean ilmiön edessä. Myös turhautuminen sekavassa ja epäyhtenäisessä menetelmien, linjausten ja ohjeiden pöpelikössä paistaa kommenteista.
Opettajat raportoivat kuormitusta ja epätietoisuutta, ja kaipaavat tukea jaksamiseensa. Vertaistuki, lisäkoulutukset ja työhyvinvointitaidot olisivat tarpeen ja näitä sisältöjä toivotaan myös opettajankoulutukseen.
Jaetuilla ohjeilla halutaan saada liikaa vastuuta – ja ehkä myös liikaa valtaa – pois yksittäisten opettajien harteilta. Johtajuuden merkitys koulun toimintakulttuurin ohjaajana korostuu vastauksissa, ja teemaryhmän toivotaankin vievän tietoa ongelmien laajuudesta ja opettajien vaikeuksista korkeammille tasoille.
Menetelmiä käyttäytymisen tukemiseksi on jo käytössä jonkin verran: puolet vastaajista raportoi menetelmien käytöstä ja niihin valmistelevista koulutuksista. Kuitenkin vain alle kolmannes vastaajista kokee saavansa tukea menetelmien käyttöön.
Menetelmiä käytetäänkin hyvin vaihtelevasti. Huolta herättää se, että toimintamallit eivät ole lapsen tai nuoren kannalta yhtenäisiä, saati selkeitä. Rivien välistä on luettavissa, että opettajanhuoneessa on pinnan alla kitkaa epäyhtenäisistä toimintatavoista haastavien oppilaiden ja tilanteiden kohtaamisessa.
Nepsypiirteet ja lasten motivointi mietityttävät
VIPU-yhdyshenkilöiltä kysyttiin myös, millaisiin ilmiöihin he kaipaavat tietoa ja tukea. Ylivoimaisesti eniten toistuvat neurokirjon ilmiöt: erityismainintoja saavat vähemmän tunnetut tyttöjen autismi ja PDA.
Tukea kaivataan lasten aggression ja väkivaltaisuuden sekä tunnekylmyyden, välinpitämättömyyden sekä tekemisestä kieltäytymisen kanssa työskentelyyn. Miten luoda koulumotivaatiota lapselle tai nuorelle, jolla on ehkä jo pitkä historia pelkkiä epäonnistumisen kokemuksia koulussa?
Vastaajat kaipaavat apua myös haastavien lasten erityistarpeiden huomioimisen ja muun luokan tarpeiden kanssa tasapainotteluun. Miten luoda turvallinen tila muille lapsille, jos yksi reagoi vahvasti käytöksellään? Mitkä ovat opettajan vastuut ja velvollisuudet kasvattajana?
Vastaajat ovat tietoisia siitä, että haastavaksi koettu käytös on osa monimutkaisempaa ongelmaa. Käytöksellään ympäristöönsä reagoivien lasten kanssa työskentely vaatii paitsi kodin ja koulun, toisinaan myös terveydenhuollon, lasten- tai nuortenpsykiatrian ja sosiaalitoimen kanssa asiointia. Selkeiden valtakunnallisten yhteistyöverkostojen ja toimintamallien toivotaan selkeyttävän sitä, milloin ja miten nämä tahot toimivat yhdessä mahdollisimman sutjakasti.
Kyselyn vaikutukset VIP-työhön
Kyselyvastaukset heijastelivat teemaryhmän tähänastisen toiminnan muita osa-alueita. Sekä tutkimuskirjallisuuteen tehdyissä katsauksissa että helmikuussa 2022 tutkijoille järjestetyssä pyöreän pöydän keskustelussa esiin nousivat pitkälti samat teemat.
Tämän taustoittavan työn pohjalta teemaryhmän työ fokusoituu jatkossa entistä tarkemmin ryhmänhallinnan menetelmien vaikutukseen opetushenkilökunnan omaan jaksamiseen, ja sitä kautta käytöksellään reagoivien lasten ja nuorten toimintaympäristön parantamiseen paremmin näiden tarpeita ja oppimista tukevaksi.
Kirjoittaja: Ninnu Koskenalho, VIP-teemaryhmän projektikoordinaattori Itlalla