Kaikille yhteinen koulu voi onnistua!
Tiedotteet
Inkluusiolla tarkoitetaan koulukeskusteluissa kaikille yhteistä koulua. Siellä jokaisella oppilaalla on oikeus tukeen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tällöin jokainen oppilas tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä.
Inkluusio ei ole pelkästään kouluun liittyviä valintoja, toimenpiteitä tai tekoja. Se on laajemmin yhteiskuntaan ja esimerkiksi poliittisiin päätöksiin liittyvä kokonaisuus, johon Suomi on sitoutunut EU:n ja YK:n jäsenvaltiona[1]. Inkluusio on kuntapäättäjien tietoista sitoutumista arvojohtamiseen sekä yhteisölliseen toimintakulttuurin tukemiseen jatkuvassa liikkeessä olevien verkostojen kanssa. Se on ymmärrystä, että liike vaikuttaa yksittäiseen oppilaaseen ja rakentaa jatkuvasti hänen kokemustaan itsestään oppijana sekä yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä. Inkluusio konkretisoituu parhaimmillaan valmiutena vastata tulevaisuuden haasteisiin.
Jokaisen lapsen ja nuoren oikeus on saada mahdollisuus käydä koulua ikätovereittensa joukossa omassa lähikoulussaan. Hänellä on oikeus tarvitsemaansa koulunkäynnin tai oppimisen tukeen. Yksilöllisesti räätälöity tuki suunnitellaan ja toteutetaan oppilaan lähiympäristössä. Tämä tarkoittaa joustavia ja muuntuvia opetusjärjestelyitä, joissa on mahdollisuus yksilöllisiin järjestelyihin. Kaikille yhteisessä koulussa havaitaan varhaiset signaalit ja tarpeisiin pystytään reagoimaan nopeasti. Koulun toimintaa tukee mahdollisuus käyttää asiantuntijaverkostoa, määräaikaisia palveluja ja konsultaatiota. Opettajia kuullaan ja täydennyskoulutustoiveisiin sekä hyvinvoinnin tukemiseen vastataan. Näin myös henkilöstön hyvinvoinnin ylläpitäminen on osa onnistumista.
Joskus on tarpeen, että oppilas opiskelee muualla kuin lähikoulussa, ainakin osan koulupolustaan. Oppilaalla on oikeus saada erityistä tukea ja kuntoutua, jotta hänen on mahdollista toimia ja olla osallisena oppimisessaan, vahvistuneena omana itsenään. Tällöinkin inkluusio on tavoitetila, johon oppilasta tuetaan kuntoutuksella, hoidolla, erityisellä tuella ja muilla hyvinvointia edistävillä palveluilla. Tämä, kuten inkluusio yleensäkin, vaatii kaikkien toimijoiden yhteistä näkemystä oppijan tulevaisuudesta.
Kaikille yhteisessä koulussa ollaan fyysisesti yhdessä esteettömässä ympäristössä, mutta tässä ollaan vasta fyysisen inkluusion asteella. Kaikille yhteisessä koulussa ollaan tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia koko koulupäivän ajan. Yhdenvertaisuutta on se, että jokainen voi yltää potentiaaliinsa, vaikka tavoitteet voivat olla yksilöllisiä ja siten eri tasoisia. Tilojen ja aikuisten määrän lisäksi ratkaisevaa on asenne ja yhteisöllisyys sekä pienestä lapsesta lähtien kehittyvä suvaitsevaisuus. Opettaja ei voi valita oppilaitaan eikä oppilas voi valita opettajaansa.
Kaikille yhteisessä koulussa jokaisen tulee tuntea olevansa ihan “OK!” Inklusiivisen toiminnan pohja ja henki luodaan yhteiskuntaan, yhteisöihin ja kouluihin johtamisella, asenteilla ja arvoilla, jotka ovat niitä toimintakulttuurisia ytimiä. Niiden avulla välitetään tieto ja tunne siitä, että osaat ja opit uutta, olet hyväksytty ja olet osa ryhmää. Pienillä teoilla myös lisätään hyvinvointia, toivoa ja tulevaisuusorientaatiota.
Kaikille yhteisen koulun vastavoimia ovat poislähettämisen kulttuuri, liian suuret yksiköt, liiallinen oppilaalle sälytetty valinnanvapaus/-pakko, kouluyhteisön kokonaisvastuullisuuden puuttuminen, opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen vähäisyys, yhden mallin ihannoinnin kulttuuri ja heikko johtaminen sekä säästötavoitteet primäärinä koulutoimen kehitystyön tavoitteena.
Inkluusio ei ole erityisopetuksesta säästämistä, erityisluokkaopetuksen lopettamista eikä erityisen tuen oppilaiden heitteille jättämistä. Myös luokkamuotoinen erityisopetus on tärkeä osa kaikille yhteisen koulun erityisen tuen oppilaille tarjoamia palveluita. Vaativimmat erityisen tuen oppilaat tarvitsevat riittävän pienet ryhmäkoot ja sopivan kokoiset yksiköt. Joillekin oppilaille on turvallisempaa oppia luottamaan pienempään määrään aikuisia koko perusopetuksen ajan.
Kaikille yhteisessä koulussa panostetaan myös liikuntaan ja kulttuuriin eli taito- ja taideaineisiin. Ne nähdään mahdollisuuksina oppilaiden itsetunnon kohottamiseen, vahvuuksien ilmentämiseen, tunteiden osoittamisen keinona sekä henkistä ja fyysistä kuntoa nostavina. Näiden opetussuunnitelmallisten valintojen merkitys terveyteen ja hyvinvointiin on suuri.
Kaikille yhteisessä koulussa ymmärretään, että ihminen oppii vuorovaikutuksessa. Voisiko koulu olla tämän päivän yhteiskunnassa hyvinvointikeskus, joka tavoittaa kaikki omanlaisinaan ja luo uutta normaalia – uutta yhteisöllisyyttä?
Vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkostojen kehittäminen 2018-2020 (VIP-verkosto)
- Elmeri – koulut
- Oppimis-ja ohjauskeskus Valteri / Valteri – koulu
- Sairaalaopetusverkosto
- Valtion koulukodit
[1] Euroopan Neuvoston, Parlamentin ja Komission tavoitteena on turvata jokaiselle kuuluva oikeus laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen (https://ec.europa.eu/education/policies/european-policy-cooperation/inclusive-education_en).
UNESCO seuraa syrjinnän torjumiseen liittyvien yleissopimusten, kuten YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista täytäntöönpanoa ja tarjoaa ohjeita ja välineitä tukeakseen jäsenvaltioita inklusiivisen koulutuksen toteuttamisessa.
TAUSTA
Vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkostojen kehittäminen 2018-2020 (VIP-verkosto)
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 12.3.2015 vaativan erityisen tuen kehittämisryhmän jaostoineen. Ryhmän loppuraportissa (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80629) on 12 kehittämisehdotusta, josta VIP-verkoston perustaminen on yksi:
Sairaalaopetusyksiköt, Elmeri-koulut, valtion koulukotikoulut, kunnalliset erityiskoulut, oppimis- ja ohjauskeskus Valteri sekä yliopistolliset ja muut erityispedagogiikan tutkimus- ja koulutusyksiköt luovat alueelliset yhteistyöverkostot, jotka nimetään VIP-verkostoiksi. Verkosto muodostuu sote-uudistusta mukaillen viidestä yhteistyöalueesta. Näistä verkostoista kehitetään vaativan erityisen tuen ohjaus- ja palveluverkostoja.
Kehittämisryhmän laskelmien ja arvioiden mukaan vaativaa erityistä tukea oppimisen ja koulunkäynnin tueksi tarvitsee vuosittain 10 000 lasta ja nuorta. Osa oppilaista opiskelee sairaalaopetuksessa, Elmeri-kouluissa, kunnallisissa tai yksityisissä erityiskouluissa tai oppimis- ja ohjauskeskus Valterin kouluissa. Osa opiskelee valtion tai yksityisten koulukotien kouluissa. Sairaalaopetuksen ja koulukotien koulujen oppilasmäärät vaihtelevat jopa päivittäin. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevia oppilaita opiskelee myös niin sanotuissa yleisopetuksen kouluissa joko tavallisessa opetusryhmässä, joko osin integroituna erityisryhmään tai kokonaan erityisryhmissä.
VIP-toiminnan tavoitteena on päivittää, kehittää ja vakiinnuttaa opetuksen järjestäjien vaativan erityisen tuen yhteistyön organisointia. Toiminnan lähtökohtana on luoda ja kehittää varhaiskasvatuksen, esi-, perus- ja lisäopetuksen opetuksellisia rakenteita, toimintamuotoja ja -menetelmiä, jotka jatkumona takaavat laadukkaan ja oikea-aikaisen tuen oppilaalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toiminnassa painotetaan ennaltaehkäisevää työotetta.
Verkostojen tehtävänä on vaativan erityisen tuen kehittäminen, alueensa kuntien ja yksityisten opetuksen järjestäjien koulujen sekä yliopistojen harjoittelukoulujen tukeminen ja ohjaaminen vaativan erityisen tuen kysymyksissä ja yksittäisten opettajien konsultointi vaativan erityisen tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Verkostojen tehtävänä on myös täydennyskoulutuksen järjestäminen.
Elmeri – koulut
Elmeri-kouluilla tarkoitetaan erityiskouluja, jotka ovat aiemmin olleet tai ovat edelleen erityishuoltopiirien ylläpitämiä kouluja ja jotka sijaitsevat erityishuollon palvelujen/sosiaali- ja sairaanhoitopiirien yhteydessä tai fyysisesti lähellä näitä palveluja. Elmeri-kouluja on kymmenen ja niiden opetuksen järjestäjinä voivat olla erityishuoltopiirit, sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymät tai kunnat. Kouluissa järjestetään pääasiassa perusopetusta. Osa kouluista tarjoaa myös esiopetusta, lisäopetusta ja lyhytaikaista opetusta intervalli/tutkimus- ja kuntoutusjaksoilla oleville oppilaille.
Lisätietoja: Sanna Mutikainen, rehtori, Honkalampi-keskuksen koulu, 013 330 5054
Oppimis-ja ohjauskeskus Valteri / Valteri – koulu
Oppimis-ja ohjauskeskus Valteri on Opetushallituksen alainen kansallinen toimija, joka tukee lähikouluperiaatteen toteutumista tarjoamalla palveluja yleisen, tehostetun ja erityisen tuen tarpeisiin. Valterilla on kuusi toimipistettä eri puolilla Suomea ja se järjestää oppilaille ohjauskäyntejä ja tukijaksoja, arviointeja, kuntoutusta, neuropsykiatrista valmennusta, henkilöstön täydennyskoulutusta ja työnohjausta sekä tuottaa julkaisuja ja oppimateriaaleja.
Lisätietoja: Anne Vierelä, johtava rehtori, 0295 294774
Sairaalaopetusverkosto
Sairaalaopetusta järjestetään lasten- ja nuorisopsykiatrisissa, neurologisissa, foniatrisissa tai somaattisissa tutkimuksissa tai hoidossa oleville oppilaille. Sairaalaopetus on kuntien järjestämää opetusta. Näitä opetusyksiköitä on 25 eri puolilla Suomea.
Sairaalaopetuksessa korostuvat kasvatuksen ja opetuksen lisäksi pedagoginen kuntoutus ja kaikkien oppilasta opettavien, kasvattavien tai hoitavien tahojen keskinäinen yhteistyö, koulukonsultaatiot ja ohjaustoiminta. Opetuksessa painottuu opetuksen osana pedagoginen kuntoutus, koulunkäyntiä ylläpitävä opetus sekä oppimis- ja koulunkäyntitaitojen arviointi.
http://www.sairaalaopetus.net/
Lisätietoja: Niina Ekqvist, koulunjohtaja, Kiinamyllyn koulu, 044 907 4681
Valtion koulukodit
Valtion koulukodit ovat vaativan sijaishuollon ja vaativan erityisen tuen perusopetuksen valtakunnallisia palveluntuottajia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä koulukodeissa järjestettävän perusopetuksen osalta Opetushallitus vastaavat koulukotitoiminnan tulosohjauksesta.
Koulukodit ovat erikoistuneet tuottamaan palvelua, jossa sijaishuolto ja erityisopetus muodostavat kuntouttavan kokonaisuuden. Valtion koulukoteja on viisi eri puolilla Suomea.
http://www.valtionkoulukodit.fi/index.html
Lisätietoja: Tiina Korpela-Liimatainen, johtava rehtori, 0295 244101