Rehtorin näkökulma: käyttäytymisen ohjaaminen ProKoulu-viitekehyksessä, osa 1

Teksti: Ville Laivamaa

Koulujen työrauhan ongelmista puhutaan julkisuudessa runsaasti. Median perusteella syntyy kuva, että kouluihin tarvitaan kovempaa kurinpitoa ja seuraamuksia. Vaikka ongelmat ovat todellisia, en usko rangaistusten lisäämiseen.

Onko työrauha opettajan ammattitaidosta kiinni?

Opettajan ammattitaidolla on suuri merkitys työrauhan ja toivotun käyttäytymisen edistämisessä luokan tasolla. Miksi jotkut opettajat saavat aikaan hyvän työrauhan ja toiset eivät?

Entä kun opettaja väsyy luokan kanssa, joka edellisenä lukuvuonna ei tuottanut työrauhaongelmia: onko hän viimevuotista opettajaa huonompi, kun nyt käytösongelmia esiintyy päivittäin? Tai miksi opettaja saa luokan työskentelyn toimimaan, kun sama luokka oli edellisenä lukuvuonna vaikeasti ohjattava?

Selittäviä tekijöitä voi olla monia. Ongelmatilanteissa opettaja tarvitsee kaiken tuen ja mahdollisesti pedagogista ohjausta. Mutta kuka sellaista koulussa antaa? Kyseessä on herkkä aihe, ja opettajien ammatillinen itsetunto haavoittuu helposti.

Opettajan syyllistäminen työrauhaongelmista ei ole rakentavaa. Luokan dynamiikka ja muuttuneet olosuhteet, kotitilanne ymv. tekijät saattavat muuttaa yhden tai kahden oppilaan kautta koko luokan toimintaa.

Opettajan persoona ja opettajuuden perusteet

Rehtorin arkihavaintojen pohjalta näyttää siltä, että aikaa myöten oppilaat oppivat kuinka eri opettajien kanssa toimitaan. Opettaja on luokassa johtaja ja aikuinen, ja vastuussa luokan työrauhasta ja oppilaiden käyttäytymisestä.

Vaikka opettajan on hyvä olla olemukseltaan uskottava, hyvän työrauhan edellytykset eivät saa olla opettajan persoonan, äänenkäytön tai kokoaikaisen fyysisen läsnäolon varassa. Vapaammissa tilanteissa nämä oppilaat voivat olla ns. silmänpalvojia tai käyttäytyä muiden opettajien tunneilla huonosti.

Moni opettaja aloittaa oppitunnin selkeyttämällä tunnin ja päivän tavoitteet ja rakenteen. Käytössä on ehkä yhteinen hiljaisuus merkki, eikä hyvin käynnissä olevaa työskentelyä keskeytetä toistuvasti opettajan puheella. Opettaja välttää asiasta toiseen hyppelyä ja impulsiivisuutta. Liikkuminen luokassa voi olla sallittua, tai opiskella voi muuallakin kuin luokkahuoneessa.

Tällaiset rakenteet tukevat luokan työrauhaa. Niitä ei kuitenkaan ilmeisesti opeteta opettajankoulutuksessa, tai ne ovat jääneet taka-alalle: moni ei ota keinoja omikseen. Olemme toistuvasti ottaneet koulussa näitä perusasioita yhteiseen keskusteluun. Joskus ne ovat vaikeita omaksuttavia. Kuitenkin strategioista, jonka avulla ympäristöistä rakennetaan ongelmia ennalta ehkäiseviä ja motivaatiota lisääviä, on tutkittua tietoakin¹ (mm. Kerns & Clemens 2007).

Se, mihin kiinnitän huomiota, vahvistuu

Työrauhaongelmien kanssa painiva opettaja on usein yksin. Luokassa voi olla vahvan tuen oppilaita, jotka kuormittuvat huonosta työrauhasta ja ylläpitävät sitä. Opettaja voi herkistyä ei-toivotulle käyttäytymiselle ja huomaamattaan vahvistaa sitä yksittäisen oppilaan tai ryhmän tasolla.

Palaute sekä toivotusta että ei-toivotusta käyttäytymisestä vaikuttaa käyttäytymisen esiintymisen todennäköisyyteen tulevaisuudessa, synnyttäen hyvän tai huonon kierteen.

¹Viite: Kern, L. and Clemens, N. H. 2007. Antecedent strategies to promote appropriate classroom behavior

Kirjoittaja on Vuoksenniskan koulun johtava rehtori. Hän on toiminut luokanopettajana ja rehtorina yhteensä 34 vuotta.