Tutkimusta ja kirjallisuutta
Tavoitteet kootaan yksilöllisesti – toiminta- alueittain opiskelun palapelimalli
En koskaan vastannut tehtävänantoon
mieli samos metsiä, raaputin pulpettia
tutkin kämmenen viivoja.
Leijonakuningas-laulun sanojen takaa löytyy kysymys siitä, kuinka koulu tavoitteineen istuu yksilön elämänpolkuun. Pohdimme usein myös sitä, kuinka koulu tukee lasta oman polun löytämisessä ja astelemisessa eteenpäin. Jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta koulunkäyntiin, kasvun mahdollistavaan opetukseen sekä oppimiseen pidetään nykymaailmassa itsestäänselvyytenä. Laulun sankari on rohkea oman polkunsa kulkija: pystypäinen, kovaääninen ja luottavainen. Jollekin toiselle polun raivaaminen voi olla hankalaa, ja esteiden poistamiseen, kiertämiseen ja ylittämiseen tarvitaan paljon työtä. Yksilön näkökulmasta tärkeää on se, että jokaiselle on mahdollista valita ja rakentaa sopivat tavoitteet ja puitteet oppimiselle. Myös paljon tukea tarvitsevien lasten erityistarpeet voidaan huomioida koulussa. Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa voidaan käyttää oppiaineiden ja ainekohtaisten tavoitteiden ja sisältöjen sijaan toiminta-alueittain opiskelua, mikä antaa tilaa elämänpolulla tarvittavien perustaitojen oppimiselle.
Toiminta-alueittain etenevän oppilaan nivelvaiheita tukee prosessiajattelu – kansainvälisiä ja kunnallisia löytöjä
Muutostilanteissa toiminta-alueittain opiskelevan lapsen kohdalla huolta saattaa herättää se, kuinka jo hankitut taidot ja hyvää elämänlaatua ylläpitävät tekijät säilyvät uuden edessä. Siksi on edelleen kehitettävä toimintamalleja, joissa hyvästä erityisen tuen systeemistä tehdään tietoisesti perhettä palveleva, kannatteleva ja muutosvaiheita tukeva systeemi. Artikkeli on yksi keskustelunavaus toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen nivelvaiheita koskevaan kehittämistyöhön. Tarkastelussa ovat lapsi- ja perhelähtöisiä yhdyspintoja tavoittelevat toimintamalliratkaisut kansainvälisellä ja kotimaisella vaativan erityisen tuen kentällä.
Tavoitteen asettaminen toimintakyky huomioiden
Vallitsevan oppimiskäsityksen mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Oppilas oppii asettamaan tavoitteita itse itselleen sekä myös yhteistyössä muiden kanssa. Oppiminen on tärkeä osa oppilaan kasvua ihmisenä sekä osana ympäröivää yhteisöä. Oppilas oppii myös arvioimaan omaa oppimistaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Yhdessä oppiminen on tärkeässä roolissa. Se edistää kykyä ymmärtää erilaisia näkökulmia, kriittistä ja luovaa ajattelua sekä ongelmanratkaisutaitoja. Oppilas oppii myös huomaamaan oman toimintansa seurausten vaikutukset muihin ihmisiin sekä ympäristöönsä. Kun oppilas oppii oppimaan oppimisen taitoja, luo hän perustaa tavoitteelliselle elinikäiselle oppimiselle. Tästä syystä oppilasta ohjataan havaitsemaan omat tapansa oppia ja käyttämään niitä oppimisessaan. Oppilaan motivaatiota ja oppimisprosessia ohjaavat hänen käsityksensä ja kokemuksensa itsestään sekä hänen kiinnostuksen ja arvostuksen kohteensa. Kun oppilas asettaa tavoitteita itselleen, niihin vaikuttavat suuresti hänen minäpystyvyyden tunteensa, minäkuvansa sekä itsetuntonsa. Ohjauksen tulisi olla rohkaisevaa oppimisprosessin aikana, jolloin oppilas saa vahvistusta omiin mahdollisuuksiinsa. Palautteen tulee olla monipuolista, myönteistä ja realistista. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014).
Teemaan liittyviä tutkimuksia ja kirjallisuutta.
(pääasiassa vertaisarvioitua tieteellistä, myös pro graduja ja muutamia selvityksiä; lähinnä suomalaiseen koulutusjärjestelmään liittyvää)
Fadjukoff, P. (1990). Opetus osana erityishuoltoa. Teoksessa O. Ikonen, R. Pirttimaa & P. Fadjukoff. (toim.), Kaikki oppivat. Syvästi kehitysvammaisten oppimisprojekti. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä. Jyväskylä. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos.
Hyytiäinen, M. (2012). Integroiden, segregoiden ja osallistaen. Kolmen vaikeasti kehitysvammaisen oppilaan opiskelu yleisopetuksessa ja koulu- polku esiopetuksesta toiselle asteelle. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology, No 26.
Hyytiäinen, M., Kokko, L., Mäki, M., Pietiläinen, E. & Virtanen, P. (2014). Vaikeavammaisten oppilaiden opetus. Esiopetuksesta peruskoulun päättymiseen. Helsinki. Kehitysvammaliitto.
Ikonen, O. (1983). Syvästi kehitysvammaisten opetussuunnitelman kehittämisen lähtökohtia. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja 20/1983. Helsinki: Kehitysvamma-liitto.
Ikonen, O. (1995). Adaptiivinen opetus. Oppimistutkimus harjaantumiskoulun opetussuunnitelma- ja seurantajärjestelmän tukena. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 116.
Ikonen, O., Fadjukoff, P. & Pirttimaa, R. (1989). Diagnostinen opetus 2. Tapausselostus. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Ikonen, O., Pirttimaa, R. & Fadjukoff, P. 1990. Kaikki oppivat. Syvästi kehitysvammaisten oppimisprojekti. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä 51.
Jahnukainen, M. & Korhonen, A. (2003). Integration of students with severe and profound intellectual disabilities into the comprehensive school system: Teachers’ perceptions of the education reform in Finland. International Journal of Disability, Development and Education 50(2), 169–180.
Kokko, T., Pesonen, H., Polet, J., Kontu, E., Ojala, T. & Pirttimaa, R. (2013). VETURI -hankkeen kartoitus. Erityinen tuki perusopetuksen oppilaille, joilla on vakavia psyykkisiä ongelmia, kehitysvamma- tai autismin kirjon diagnoosi. Helsingin Yliopisto ja Jyväskylän yliopisto.
Kontu, E., Jarimo, O., Törmänen, M., & Vänskä, K-M. (2009). Perusopetuksen marginaaliryhmä-vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetus Suomessa. Kasvatus, 2, 177–180.
Kontu, E. & Pirttimaa, R. (2009). Teaching methods and curriculum models used in Finland in the education of students diagnosed with having severe/profound intellectual disabilities. British Journal of Learning Disabilities, 38, 175–179.
Kontu, E. & Pirttimaa, R. (2008). The assessment of severely intellectually disabled students. European Journal of Special Needs Education. 23(1), 75–80.
Lehtola-Räsänen, O. (2016).Koulukohtainen opetussuunnitelma ja OPS 2016. Teoksessa E. Pietiläinen (toim.), Tiedosta teoksi ja takaisin (s. 57−69). Kehitysvammaliitto ry, Oppimateriaalikeskus: Opike.
Merimaa, E. (2011). Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen järjestämisen ja siihen liittyvän lainsäädännön kehitys. Teoksessa Koulutus yhteiskunnallisen muutoksen airueena (s. 171–197). Suomen Kouluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2011. Suomen Kouluhistoriallinen Seura (nyk. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura).
Moljord, G. (2017). Curriculum research for students with intellectual disabilities: a content analytic review. European Journal of Special Needs Education
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Vaativa erityinen tuki esi- ja perusopetuksessa. Kehittämisryhmän loppuraportti. Opetus- ja Kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:34. Haettu 4.10.2018 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80629/OKM_34_2017.pdf
Pirttimaa, R. & Kontu, E. (2016). Askel kerrallaan: Toiminta-alueittainen opetus. Teoksessa M. Takala (toim.), Erityispedagogiikka ja kouluikä (s. 137−149). Gaudeamus: Helsinki.
Pirttimaa, R., Räty, L., Kokko, T. & Kontu, E. (2015). Vaikeimmin kehitysvammaisten lasten opetus ennen ja nyt. Teoksessa M. Jahnukainen, E. Kontu & H. Thuneberg (toim.), Erityis-opetuksesta oppimisen ja koulunkäynnin tukeen (s. 179–200). Jyväskylä: Jyväskylän Yliopistopaino.
Rämä, I., Kontu, E. & Pirttimaa, R. (2018). The usefulness of the ICF framework in goal setting for students with autism spectrum disorder. Journal of International Special Education Needs.
Rämä, I., Rouste, M., Tiainen, R., Jokitalo-Trebs, M., Airaksinen, L., Kontu, E. & Pirttimaa, R. (2017). Ruskeasuon koulun kehittämishanke II: ICF-pohjaiset toimintakykykuvaukset, HOJKS-tavoitteet ja oppilaiden itsearvioinnit toiminta-alueittaisessa opetuksessa. NMI Bulletin, 27(1), 28–44.
Äikäs, A., & Rämä, I. (2022). Toiminta-alueittain järjestettävä opetus. PS-kustannus.
Toinen aste:
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2016). Selvitys vaikeimmin vammaisten erityisopetuksen tarpeesta ja koulutuksen saatavuudesta ammatillisessa peruskoulutuksessa.
Äikäs, A. (2012). Toiselta asteelta eteenpäin. Narratiivinen tutkimus vaikeavammaisen nuoren aikuisen koulutuksesta ja työllistymisestä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Haettu osoitteesta http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0776-9/urn_isbn_978-952-61-0776-9.pdf
Äikäs A. (2015). Including Students with Intellectual Disability in Decision Making and Future Planning During and After Upper-Secondary Education. A Finnish Case Study. Teoksessa R. G. Craven, A. J. S. Morin, D. Tracey, P. D. Parker & H. F. Zhong (toim.), Inclusive Education for Students with Intellectual Disabilities (s. 165–188). IAP Series. International Advances in Education: Global Initiatives for Equity and Social Justice. Charlotte, NC: Information Age Publishing.
Opinnäytetöitä
Jussila, T. (2019). Koulua vai kerhotoimintaa? Toiminta-alueittainen opetussuunnitelma tasa-arvon ilmentäjänä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta.
Kauraniemi, A. (2016). Laatu näkyy kohtaamisissa – vuorovaikutuksen merkitys toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden yksikkö.
Nissinen, E. (2016). Teknologioita vaikeavammaisille nuorille: kirjallisuuskatsaus tieteellisiin artikkeleihin. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiedekunta.
Peltomäki, S. (2018). Toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden HOJKS-tavoitteiden vuosittaiset muutokset ja samoina säilyneiden tavoitteiden arviointi. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta.
Ruotsalainen, A. (2010). ”Ota minut kouluun”. Bovallius-ammattiopiston vaikeimmin vammaisten opetus Iisalmessa. Diakonia ammattikorkeakoulu. Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Sipilä, M. (2019). Laaja-alainen osaaminen toiminta-alueittain järjestetyssä opetuksessa. Pro gradu
-tutkielma. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta.
Vänskä, K.-M. (2007). Vaikeimmin kehitysvammaisten lasten opetuksen kehitystarpeet ja opettajien täydennyskoulutustarpeet opettajien arvioimina. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta.
Arviointi:
Hirvonen, P. (2013). Sopivia arviointimenetelmiä monivammaisten lasten opetukseen. e-Erika-lehti 2, 22–25
Jung, L. A., & Guskey, T. R. (2007). Standards-based grading and reporting. A model for special education. TEACHING Exceptional Children, 40(2), 48–53.
Rämä, I. (2021). Oppimisen edistymisen seuraaminen ja arviointi toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa. Vaativan erityisen tuen VIP-verkoston selvitys. Opetushallitus. Haettu 15.3.2021 osoitteesta https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Oppimisen_edistymisen_seuraaminen_ja_arviointi_toiminta-alueittain_jarjestettavassa_opetuksessa.pdf
Wessels, M. D. & van der Putten, A. (2017). Assessment in people with PIMD: Pilot study into the usability and content validity of the inventory of the personal profile and support. Cogent Psychology, 4(1), 1–10.
Wennergren, A. (2011). Between two stories: Assessment of and for learning. European Journal of Special Needs Education, 26(4), 541–550.